Riverdance

Irlanti puhuttaa ja kuohuttaa.

Yli kaksi vuosikymmentä olemme tehneet kaikkemme, jotta homma karkaisi käsistä ja kun se vihdoinkin niin tekee, olemme ihmeissämme. Vapaa markkinatalous tuntuu yllättävän meidät - aivan kuten talven ensimmäiset lumet. No auton ollessa metsässä katollaan on ensin parempi miettiä kuinka pääsee romusta ulos.

J. Katainen (JK) vaatima tiukka linja näyttää hyvältä - täytyyhän joku saada törttöilystä maksumieheksi - ja mieluummin joku muu. Tiukka linja on myös suomalaisen veronmaksajan mieleen - ilmainen raha sotii oikeudenmukaisuutta vastaan.

Eli tukea kannattaa antaa ehdoitta:
a) jos se hyödyttää itseä (tuleva vastapalvelus).
b) kohde on riittävän syytön tilaansa (altruismi).

Onko näillä oletuksilla JK rationaalinen - on jos vaalit ovat riittävän lähellä. Mikäli seuraaviin vaaleihin olisi enempi aikaa, eivät äänestäjät ole se joukko jonka mietteet JK:ta eniten painavat. Silloin parempana vaihtoehtona olisi ehdottomasti voimakkaampi tuki järjestelmälle - koskaan ei voi tietää milloin itse on samassa jamassa. Yksilöhegemoniassa taasen syyttömiä ovat vain lapset, hullut ja järjestelmä.

Kyse on siis näytelmästä, jossa rooli valitaan yleisön mukaan. Eikä näyttelijän sovi miettiä, onko koko teatteri tulessa tai ohjaaja päättömästi horjuva juoppo. Eli valitsemalla lähtöoletukset "oikein" voidaan mikä tahansa muuttaa rationaaliseksi - ainakin lähtöoletuksista eteenpäin. Mut onko kaikessa kysymys vain turhanpäiväisestä mätien omenien metsästyksestä - yhtä turhasta kuin Irakilaisten vankien kiduttamiskohussa. Sillä jos ihmisille antaa riittävästi vapautta ja valtaa, tulee joku aina kokeilemaan sen rajoja.

Lopulta jäljelle jää vain ihmetys - miksi kommunismi varmistui huonoksi, kun N-liitto kaatui, mutta vapaa markkinatalous voi kompuroida uudestaan ja uudestaan eikä mikään horjuta uskoa?

Halu opettaa

Psykologian tittelin omaava Zimbardo kirjoitti eräässä artikkelissa, että ihmisellä on kolme perustarvetta - halu kuulua joukkoon, halu tietää ja halu saada arvostusta. En väitä vastaan. En tiedä onko näiden seurauksena - vai omana tarpeenaan - myös halu opettaa. Oikeastaan liki jokainen blogikirjoitus tai ihmisten välinen kommunikointi ilmentää ko. tarvetta. Harvoin kerromme asioita ilman, että haluaisimme toisten jollakin lailla niistä oppivan - on se sitten oppia opettajasta itsestään tai elämästä yleensä - myös puhuessamme vain itsellemme. Muutenhan kyse on varsin tyhjästä puheesta - siis puheesta vain puheen itsensä vuoksi - vaikka onhan se oma äänikin kiva. (varaan itselleni oikeuden määritellä puheen laajemmassa merkityksessä eli kattaen myös kirjoittamisen etc.)

Ei halussa sinänsä mitään vikaa ole - onhan opettaminen tärkeää, eikä halutonta opettajaa ole kiva kuunnella. Parhaimmillaan opettaja välittää oppilaistaan ja kokee opettamisen tärkeäksi. Eli mikä taas vaivaa? Se hetki jolloin halu opettaa muuttuu haluksi antaa opetus. Jälkimmäisessä oppilas ei ole kovinkaan halukas oppimaan, mutta opettaja ei sitä näe - eikä edes halua. Eli oppivelvollisuus jatkuu toistaiseksi - kunnes oppi on mennyt perille - jos silloinkaan.

Halu antaa opetus näkyy hienoimmillaan liikenteessä, kun lainkuuliainen tieliikennekasvattaja pyrkii muille liikkujille näyttämään kuinka sitä autoa tulee ajaa. Tälle opetukselle paras paikka on moottoritie. Uskoa täytyy taasen opettaa sivistymättömille barbaareille ja demokratiaa rättipäille yms. Eikä ilmiöltä säästy parisuhteessakaan - kyllä minä opetan sinua olemaan katsomatta muita naisia.

Mistä tämä tarpeen vääristynyt muoto saa energiansa? Mielettömästä uskosta omaan oikeaan ja pelosta muiden oikeaan. Eihän kukaan anna väärää opetusta ja väärä pitää korjata. Oikeastaan kysehän on muiden parhaasta, sillä näin väärälle annetaan mahdollisuus kuulua joukkoon eli kääntyä totuuden puolelle. Ja tässä työssä kaikki keinot ovat sallittuja, eikä opettajan päätä käännä oikeuslaitos tai edessä killuva köysi, sillä totuuden Jumala antaa lopullisen tuomion. Eli kyseinen halu ei selkeästi palvele perustarpeita, sillä arvostus, joukkoon kuuluminen ja tieto jäävät kaikki saavuttamatta jos halu antaa opetus vie voiton.

Oikean asian puolesta. Aina ja ikuisesti.
ttuplai

Puurot ja vellit

Taannoinen elokuvanautintoni oli mennä jo lähtöviivalla metsään, kun jäin mietiskelemään alun tekijänoikeustekstiä. Leffassa ei saa filmata ja katsojia pyydettiin tarkkailemaan myös toisiaan. Jossakin taannoisessa valtiossa myös kehotettiin valvomaan naapureita ja paljastamaan mahdolliset järjestelmän viholliset. No päätin kuitenkin katsoa leffaa - joka tosin kärsi melkein tappion ko. tekstien herättämille mielikuville.

Muutama päivä sitten jossakin päin läntistä Suomea tuomittiin mies ehdolliseen vankeuteen ja 300 keuron korvauksiin. Syynä oli tekijänoikeusrikkomus. Kuinka ihmeessä näin kävi? Eikö neoliberaalin mallin mukaan valtion tule vain hoitaa maanpuolustus ja pari muuta pikkuhommaa. Eli mihin katosi laissez-faire ja jokainen on oman onnensa seppä. Eikö kopioiden levittäminen ole juuri ko. hengen ruumiillistuma. Eikä varkauteen vetoaminen oikein toimi. Samanlaisen tatskan ottaminen on kopioimista - sen irrottaminen väkisin toisen pakarasta on taasen varkaus. Omat ansiotkin ovat aika kyseenalaisia, sillä omin pikku kätösin menestyneitä ihmisiä on kovin vähän. Edes susien kanssa kasvaneita on vaikea sellaisiksi laskea.

Jos kerran kerjääminenkään ei ole oikeaa tekemistä niin käykö katunäytelmä. Eli kerjääminen onkin performanssi. Näin katukerjääminen onkin muuttunut katutaiteeksi - tosin nälkä kurnii yhä. Kerjääminen ei tietenkään tuota mitään, mutta onko taide koskaan mitään tuottanut - paitsi tunteita. Ja tunteita kerjääminen tuottaa. Kaiken häsäämisen perusteella enempi kuin moni muu esitys - uskoisin, että puolen vuoden päästä katsomani Inception vaipuu unholaan, mutta kerjääminen puhuttaa yhä.

Eli puurot ja vellit sekoitettuna. Onko kerjääminen ja piratismi vääriä ideologioita vai oikeita ideologioita väärässä yhteydessä (väärässä kastissa?).

Romaniongelma

Itse asettamani sisäinen työryhmä on pyrkinyt lopulliseen ratkaisuun romanikerjäläisten ongelmassa. Työryhmä ei ollut aivan yksimielinen, joten esittelen jokaisen jäsenen kommentit. Alkuastelma: lentokone lentää 2700 m korkeudessa. Ensin ovesta heitetään romani nainen ja hetken perään romani mies.

Fyysikko: jättämällä huomioimatta ilmanvastus ja pari muuta tekijää on kummankin loppunopeus sama. Mikä olikaan kysymys?

Insinööri: koneen moottorin teho on 230 hp ja massa 1200 kg.

Sosiologi: jos siis kulttuuri konstruoi näille laskuvarjot niin ongelmaahan ei ole.

Naistutkimuksen tohtori: hei fyysikko! Kuinka suuri kuoppa tarvitsee kaivaa naisen alle, jotta kumpikin läsähtää maahan samaan aikaan?

Poliitikko: ovatko noi äänioikeutettuja? Onko mun hiukset hyvin.

Amis: joisko pe tai la - vai pe ja la?

Ilmastoasiantuntija: lentäminen lisää hiilidiosidipäästöjä.

Radikaali oikeistolainen: vittu jos noi putoaa mun maille!

Lapsi 8v: Miks ne heitettiin koneesta?

Heroes: II

Ajatusten lukija

Nyt ei ole kyse fiktiivisestä sankarista. Tämä arjen sankari tietää ajatuksesi paremmin kuin sinä itse - hän ei siis pelkästään lue ajatuksia, joita tietoisesti mietit vaan hän paljastaa alitajuntasi syvimmät salat. Mustasukkainen epäilee kumppaninsa pettävän - ajatusten lukija tietää sinun niin tehneen. Häntä ei voi selityksillä hämätä eli parempi tunnustaa tekonsa heti alkuunsa. Itse voit luulla pesseesi pesutuvalla vain pyykkiä - ajatusten lukija tietää sinun vehdanneen kyseisessä paheiden pesässä naapurisi kanssa.

Hän tietää, että viattomaksi naamioidut tarinat ovatkin todellisuudessa menneiden seksikokemusten muisteloa. Häneltä et ole turvassa edes unissasi sillä yöllinen rietastelu on aamulla edessäsi yhtä selkeänä kuin aamun lehti. Ai et muista untasi - älä viitsi valehdella.

Voit myös pettää monia ihmisiä ystävällisyydellä tai sanoilla, mutta tätä sankaria et voi huijata. Edes 80 vuotta altruistista elämää ei todista mitään sillä todelliset ajatuksesi on hänelle jatkuvasti näkyvissä. Hänen edessään kannattaa siis olla aito (=itsekäs paskiainen).

Mustasukkaisuus on usein säälittävää - ajatusten luku taasen on rankkaa arjen sankaruutta. Älkää sekoittako toisiinsa.

Heroes: I

Heroes sarja etenee. Nyt on vuorossa matematiikan neroihin lukeutuva sankari. Fieldsin mitalin itseoikeutettu saaja - jos vain osaisimme antaa arvoa kyvylle. Kyseessä on tietenkin:

123tilastomatemaatikko

Harrastelijat tarvitsevat tilastoihin huomattava isoja aineistoja, jotta pääsevät riittävään tarkkuuteen. Kaikki turhaan - 123tilastomatemaatikko tekee saman muutamasta yksittäistapauksesta. Lahja on yllättävän yleinen, mutta sen hyödyntäminen on vasta lasten kengissä - vakuutusyhtiöt haloo. Ehkä pahimpana esteenä on todellisen kyvyn tunnistaminen, joka hukkuu kaiken maailman stereotyyppisiä käsitteitä viljelevien amatöörien jalkoihin. Siinä missä amatööri väittää Somaleja raiskaajiksi perustuen pariin uutiseen, tilastosankari tietää kaikkien miesten pettävän.

123tilastomatemaatikon elämä on rankkaa - kuinka kestää tieto meteoriittien putoamista, kadulla vaanivista narkkareista tai alati kasvava yleinen moraalittomuus. Ja kaiken tiedon viranomaiset peittävät vääriin tilastoihin pitääkseen kansan tietämättömänä. Onneksi sankari seisoo meidän tukenamme - jopa oman terveytensä kustannuksella. Älkäämme siis tuomitko pessimistejä, sillä heidän joukossaan sankari lymyää.

Heroes: avaus

Keitä ne on ne sankarit - heroes sarja tarjoa fiktiivisiä hahmoja joilla on erikoisia kykyjä. Ei mitään uutta. Ympärillämme on kuitenkin joka päivä sankareita, jotka eivät saa riittävästi palstatilaa. Aloitan siis uuden sarjan arjen sankareista - siis henkilöistä joiden kyvyt parhaimmillaan ylittävät mielikuvituksen rajat.

Homotunnistaja
Tämä sankari on useimmiten mies, mutta myös naistunnistajia elää keskuudessamme. Hän pystyy kahden promillen humalassakin tunnistamaan homot - esim. tv-juontajista tai tanssilattialta. Hänen vainunsa on hämmästyttävä, sillä omien sanojensa mukaan tunnistuksen tarkkuus lähentelee 100%. Häntä ei tule sekoittaa wannabe homotunnistajiin - siis niihin, jotka nakkikioskin jonossa huutelevat "vitun homo" joka toiselle ohikulkijalle. Homotunnistaja on asialleen omistautunut ammattilainen - ei siis mikään homofobinen tavis. Tavista pystyy hämäämään nahkalippiksellä tai vaalean punaisella paidalla, mut tunnistajaa ei petetä vaatetuksella - hän näkee salaiset käden asennot, kävelytyylin tai kuulee pienet nyanssit puheessa. Taidolle löytyy perusta evoluutiosta - onhan savannilla tärkeää arvioida muiden urosten uhka kilpailussa pariutumiskumppaneista. Nyky-yhteiskunnassa taito menee useimmiten hukkaan, mutta se ei vähennä tämän erityisen kyvyn arvoa.

to be continue ....