Isänpäivän kunniaksi marmatan taas lasten suojelusta. Kuulimma jälleen tarinan elävästä elämästä. Eräs lastenkasvatuksen asiantuntija kehotti vanhempia varomaan uimahalleja - tai tarkemmin päästämästä teini-ikäisiä nuoria yksin uiskentelemaan sillä vaara vaanii. Ja ei - kyse ei ole hukkumisesta vaan tietenkin lapsi tirkistelevistä pahoista sedistä. Muista aina uiskennellessa, montaa vaaraa ompii eessä.
Terve varovaisuus elämässä on varmasti hyvästä. Tietä ylittäessä on hyvä katsoa tuleeko autoja. Silti ylenmääräinen hysteria on vaarallisempaa kuin asia jolta yritämme lapsia suojella. Kuka siis suojelisi meitä keltaiselta lehdistöltä, turhanpäiväisiltä uutisilta ja pelottelulta? Ei kukaan, sillä pelko myy. Turvallisuus voidaan ostaa ovikameroilla, kypärillä tai kulutustavaroilla. Jatkuva tyytymättömyys ja pelko toimivat kuin itsekseen, eikä tarpeita edes tarvitse luoda - pelko on se tarve. No pelolla on myös toinen puoli - viha. Ja kumpi lapsista oikeasti selviää namusetien kynsistä - pelokas vai uhmakas.
Asiaan liittyy mielenkiintoinen tutkimus, jossa muutos omassa elämässä saa aikaan muutoksen maailmassa. Eli lasten saaminen saa maailman näyttämään uhkaavammalta. Tilannetta ei varmasti helpota median luoma kuva maailmasta. Jos siis suojellaan niin suojellaan edes oikeilta asioilta - suojellaan pelolta.
Nim. rokotejonossa tapan kenet hyvänsä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti