Tulipa luettua. Kirja on jo moneen kirjaan ruodittu, mutta iso osa keskustelusta on kulkenut äidinrakkauden ja pahuuden välimaastossa - boring. Kevin rakasti äitiään ja äiti Keviniä. Piste.
Kirja kertoo Mr. Amerikan - isä, joka on hajuton optimisti, tyylitön ja mauton kuin keskiluokkainen Amerikkalainen - ja hänen vaimonsa Ms. Europan - historiallinen, kriittinen, ironinen, mut niin saamaton - kasvattamasta pojasta Kevinistä. Ms. Europa ruotii Amerikkaa edestä ja takaa - katsoo sitä omasta moraalisesta korkeudestaan, tekemättä mitään. Ms. E on kulinaristi, sofistikoitunut - ja A on isolla citymaasturilla ajeleva hampurilaisten syöjä. Silti E rakastaa A:ta ja A:kin on varsin tyytyväinen oloonsa E:n kanssa. Tähän onneen syntyy Kevin - ja siinä sitä on pojan kiva kasvaa. No kevin on fiksu ja näkee et homma kusee. Oikeesti - ketä motivoi tyhjänpäiväinen elämä tyhjänpäiväisessä yhteiskunnassa. Kevin kusettaa Amerikkaa - näyttelee kuuliaista ja hyvää poikaa - eikä A huomaa missään mitään vikaa. E taas näkee pahaa kaikkialla - yrittää saada Amerikan silmät avautumaan, mutta turhaan.
Siispä lopulta Kevin ottaa ohjat käsiin - ampuu Amerikan ja viattoman siskonsa (sellanen olis pantu halki poikki ja pinoon kuitenkin). Sivussa kaatuu pari sivullista, mutta lopussa kiitos seisoo. Europa pääsee kuin pääseekin pois tylsyydestä ja Kevin voi olla tyytyväinen. Kevinin ratkaisu ei ole normatiivisesti oikein, mutta varsin ymmärrettävä - muutenkin kuin äänestämällä voi vaikuttaa. Kirjassa ampuminen on se torstai, mut se voisi olla myös se 11.9.
Ampumisen jälkeen Europa miettii mistä kaikki johtuu - Amerikka ei edes silloin, koska on kuollut. Onko Kevin paha - ei. Teko sinänsä voi sitä hyvinkin olla, mutta Kevin on ennemmin turhautunut. Liian älykäs ymmärtämään, että jotain on tehtävä - liian voimaton ja tyhmä tietämään mitä.
Teko voisi olla hyväksyttävämpi jos Kevin olisi pukeutunut paremmin. "Just Do It - so did Kevin".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti