Syy-seuraussuhteet ovat aina kiinnostaneet ihmisiä. Jokaiselle luonnon ilmiölle täytyy olla selitys - vaikka sitten Jumalallinen. Myös ihmisen omaan käytökseen ja mielen tuotoksiin täytyy löytää syy - eihän mitään tapahdu ilman syytä. Useimmiten tosin syyn ja seurauksen suhteet ovat niin hankalia, että liki kaikki teoriat toimivat. Parhaiten hyväksytään kuitenkin selitykset, jotka sopivat arkiajatteluun - esim. psykologisten testien piste ilmentää tietenkin minäkuvaa.
Sinänsä ihmisten luokittelu kuuluu elämään ja itseanalyysi on useimmiten hyvinkin tervettä. Esim. analyysejä voi tehdä vaikkapa lukemattomilla persoonallisuustesteillä - tyyliin mikä sarjakuvahahmo olet. Mutta luokissa on eroja - harva kokee epänormaaliutta tai henkistä ahdistusta, vaikka kuuluisikin Touhojen heimoon. Psykologiasta lainatuilla termeillä on taasen varsin toinen teho - sillä jostakin syystä olemme herkkiä uskomaan netissä avautuvan henkilön diagnooseja omasta isästään, vaikka emme tiedä henkilön kertomuksen lisäksi asiasta yhtikäs mitään. Parhaimmillaan se saa muutkin tilittämään omat tarinansa, sillä onhan monilla samanlaisia kokemuksia. Siinä kilpaa mättäessä saattaa totuus vääristyä kerran jos toisenkin, mut rapatessa roiskuu. Pehmeimmillään lyöminen on vain kehotusta terapiaan - kovimmillaan kunniaa loukkaavaa. Kuitenkin lähes aina keittiöfreudilainen lyömäase on paljon tehokkaampi kuin ed. mainittu sarjakuvahahmo - ja juuri lyöminen erottaa hyvän harrastuksen huonosta (pyydän anteeksi nyrkkeilijöiltä).
Myös Hollywood haluaa osallistua diagnoosien tekoon - ko. suunnalta ei liene tullut montaa elokuvaa missä hirmutekoja tekevän kaverin taustaa ei jotenkin valoteta - ja jokaisen murhaajan takana on aina (mustavalkoinen) hakkaava isä. Hollywood rakastaa helppoja selityksiä. Olisi silti liian yksinkertaista syyllistää Hollywoodia ilmiön synnystä - ennemmin se antaa siihen omat mausteensa.
Netti on siis tuonut uuden ulottuvuuden muiden ihmisten analysoimiseen ja analyysien julkaisuun - onhan kätevämpi sohvalta kertoa mikä naapurin vaimossa mättää ja lukea wikipediasta narsistisen luonnehäiriön piirteet kuin raahata itsensä kirjastoon - eli vanhentuneen lukion psykologian kurssin voi nopeasti päivittää vastaamaan tuoreimpia termejä. Juuri vanhentuneista termeistä erottaa "ammattilaisen" amatööreistä - ja muotietoisen fossiileista. On helppo ennustaa, että narsismi tulee pian häviämään suosiossa uusille diagnooseille - vaikeampi on tietää mitä tulee tilalle. Keittiöpsykologit olkaa varuillanne.
