Heroes: I

Heroes sarja etenee. Nyt on vuorossa matematiikan neroihin lukeutuva sankari. Fieldsin mitalin itseoikeutettu saaja - jos vain osaisimme antaa arvoa kyvylle. Kyseessä on tietenkin:

123tilastomatemaatikko

Harrastelijat tarvitsevat tilastoihin huomattava isoja aineistoja, jotta pääsevät riittävään tarkkuuteen. Kaikki turhaan - 123tilastomatemaatikko tekee saman muutamasta yksittäistapauksesta. Lahja on yllättävän yleinen, mutta sen hyödyntäminen on vasta lasten kengissä - vakuutusyhtiöt haloo. Ehkä pahimpana esteenä on todellisen kyvyn tunnistaminen, joka hukkuu kaiken maailman stereotyyppisiä käsitteitä viljelevien amatöörien jalkoihin. Siinä missä amatööri väittää Somaleja raiskaajiksi perustuen pariin uutiseen, tilastosankari tietää kaikkien miesten pettävän.

123tilastomatemaatikon elämä on rankkaa - kuinka kestää tieto meteoriittien putoamista, kadulla vaanivista narkkareista tai alati kasvava yleinen moraalittomuus. Ja kaiken tiedon viranomaiset peittävät vääriin tilastoihin pitääkseen kansan tietämättömänä. Onneksi sankari seisoo meidän tukenamme - jopa oman terveytensä kustannuksella. Älkäämme siis tuomitko pessimistejä, sillä heidän joukossaan sankari lymyää.

Heroes: avaus

Keitä ne on ne sankarit - heroes sarja tarjoa fiktiivisiä hahmoja joilla on erikoisia kykyjä. Ei mitään uutta. Ympärillämme on kuitenkin joka päivä sankareita, jotka eivät saa riittävästi palstatilaa. Aloitan siis uuden sarjan arjen sankareista - siis henkilöistä joiden kyvyt parhaimmillaan ylittävät mielikuvituksen rajat.

Homotunnistaja
Tämä sankari on useimmiten mies, mutta myös naistunnistajia elää keskuudessamme. Hän pystyy kahden promillen humalassakin tunnistamaan homot - esim. tv-juontajista tai tanssilattialta. Hänen vainunsa on hämmästyttävä, sillä omien sanojensa mukaan tunnistuksen tarkkuus lähentelee 100%. Häntä ei tule sekoittaa wannabe homotunnistajiin - siis niihin, jotka nakkikioskin jonossa huutelevat "vitun homo" joka toiselle ohikulkijalle. Homotunnistaja on asialleen omistautunut ammattilainen - ei siis mikään homofobinen tavis. Tavista pystyy hämäämään nahkalippiksellä tai vaalean punaisella paidalla, mut tunnistajaa ei petetä vaatetuksella - hän näkee salaiset käden asennot, kävelytyylin tai kuulee pienet nyanssit puheessa. Taidolle löytyy perusta evoluutiosta - onhan savannilla tärkeää arvioida muiden urosten uhka kilpailussa pariutumiskumppaneista. Nyky-yhteiskunnassa taito menee useimmiten hukkaan, mutta se ei vähennä tämän erityisen kyvyn arvoa.

to be continue ....

Vaaliarpa on heitetty

Vaalirahasotkut saavat usseemman miettimään demokratiaa - ja äänestämisen yhteyttä siihen. Paras valhe on se, jota emme tiedä valheeksi - vain äänestämällä voit vaikuttaa - kuulunee siihen sarjaan.

No parjaamisen sijaan on parempi miettiä keinoja asian korjaamiseen. Mielestäni on itsestään selvää, että jos järjestelmässä on jokin ennustettavissa oleva tekijä johon voidaan vaikuttaa, siihen vaikutetaan. Eli jos Mr. Gallup sanoo, että pärstäkertoimen esiintymistiheydellä ja äänimäärällä on positiivinen korrelaatio niin ilmiö johtaa mainostamiseen - tai sitten poliitikka on aidosti tyhmien leikkikenttä. Asiaan löytyy toki yksinkertainen ja varsin demokraattinen ratkaisu - arvotaan edustajat. No sitä odotellessa....

Kuinka siis äänestäjä voi omilla toimillaan vaikuttaa asiaan? No jos virallinen taho ei heitä arpaa, täytyy äänestäjän tehdä se. Jotta puolueen edustajien määrä ei vaikuta, täytyy ensin arpoa puolue ja sen jälkeen sen sisällä henkilö. Löydä siitä sitten korrelaatioita ja keksi hyvä mainoskampanja. Ai arpominen ei ole oikeaa vaikuttamista - jos Kokoomus on työläisen puolue ja Vasemmisto ajaa alas tehtaita, vihreät suosii ydinvoimaa, niin mites sillä rationaalisella ajattelulla voi vaikuttaa? Ja tietoista äänestämistä ollaan suosittu varsin pitkään ja lopputulosta voi jokainen tutkailla itekseen. Annetaan siis arvalle mahdollisuus ja katsotaan.

Poikani Kevin

Tulipa luettua. Kirja on jo moneen kirjaan ruodittu, mutta iso osa keskustelusta on kulkenut äidinrakkauden ja pahuuden välimaastossa - boring. Kevin rakasti äitiään ja äiti Keviniä. Piste.

Kirja kertoo Mr. Amerikan - isä, joka on hajuton optimisti, tyylitön ja mauton kuin keskiluokkainen Amerikkalainen - ja hänen vaimonsa Ms. Europan - historiallinen, kriittinen, ironinen, mut niin saamaton - kasvattamasta pojasta Kevinistä. Ms. Europa ruotii Amerikkaa edestä ja takaa - katsoo sitä omasta moraalisesta korkeudestaan, tekemättä mitään. Ms. E on kulinaristi, sofistikoitunut - ja A on isolla citymaasturilla ajeleva hampurilaisten syöjä. Silti E rakastaa A:ta ja A:kin on varsin tyytyväinen oloonsa E:n kanssa. Tähän onneen syntyy Kevin - ja siinä sitä on pojan kiva kasvaa. No kevin on fiksu ja näkee et homma kusee. Oikeesti - ketä motivoi tyhjänpäiväinen elämä tyhjänpäiväisessä yhteiskunnassa. Kevin kusettaa Amerikkaa - näyttelee kuuliaista ja hyvää poikaa - eikä A huomaa missään mitään vikaa. E taas näkee pahaa kaikkialla - yrittää saada Amerikan silmät avautumaan, mutta turhaan.

Siispä lopulta Kevin ottaa ohjat käsiin - ampuu Amerikan ja viattoman siskonsa (sellanen olis pantu halki poikki ja pinoon kuitenkin). Sivussa kaatuu pari sivullista, mutta lopussa kiitos seisoo. Europa pääsee kuin pääseekin pois tylsyydestä ja Kevin voi olla tyytyväinen. Kevinin ratkaisu ei ole normatiivisesti oikein, mutta varsin ymmärrettävä - muutenkin kuin äänestämällä voi vaikuttaa. Kirjassa ampuminen on se torstai, mut se voisi olla myös se 11.9.

Ampumisen jälkeen Europa miettii mistä kaikki johtuu - Amerikka ei edes silloin, koska on kuollut. Onko Kevin paha - ei. Teko sinänsä voi sitä hyvinkin olla, mutta Kevin on ennemmin turhautunut. Liian älykäs ymmärtämään, että jotain on tehtävä - liian voimaton ja tyhmä tietämään mitä.

Teko voisi olla hyväksyttävämpi jos Kevin olisi pukeutunut paremmin. "Just Do It - so did Kevin".

Minä suojelen sinua kaikelta

Isänpäivän kunniaksi marmatan taas lasten suojelusta. Kuulimma jälleen tarinan elävästä elämästä. Eräs lastenkasvatuksen asiantuntija kehotti vanhempia varomaan uimahalleja - tai tarkemmin päästämästä teini-ikäisiä nuoria yksin uiskentelemaan sillä vaara vaanii. Ja ei - kyse ei ole hukkumisesta vaan tietenkin lapsi tirkistelevistä pahoista sedistä. Muista aina uiskennellessa, montaa vaaraa ompii eessä.

Terve varovaisuus elämässä on varmasti hyvästä. Tietä ylittäessä on hyvä katsoa tuleeko autoja. Silti ylenmääräinen hysteria on vaarallisempaa kuin asia jolta yritämme lapsia suojella. Kuka siis suojelisi meitä keltaiselta lehdistöltä, turhanpäiväisiltä uutisilta ja pelottelulta? Ei kukaan, sillä pelko myy. Turvallisuus voidaan ostaa ovikameroilla, kypärillä tai kulutustavaroilla. Jatkuva tyytymättömyys ja pelko toimivat kuin itsekseen, eikä tarpeita edes tarvitse luoda - pelko on se tarve. No pelolla on myös toinen puoli - viha. Ja kumpi lapsista oikeasti selviää namusetien kynsistä - pelokas vai uhmakas.

Asiaan liittyy mielenkiintoinen tutkimus, jossa muutos omassa elämässä saa aikaan muutoksen maailmassa. Eli lasten saaminen saa maailman näyttämään uhkaavammalta. Tilannetta ei varmasti helpota median luoma kuva maailmasta. Jos siis suojellaan niin suojellaan edes oikeilta asioilta - suojellaan pelolta.

Nim. rokotejonossa tapan kenet hyvänsä

Tikusta asiaa

Yläasteikäinen poika saapuu kotiin koulusta ja esittelee ylpeänä isälleen teknisen työtään.

Isä: Hieno - mutta mikä ihme toi spiraali on?
Poika: Se on makkaratikku
Isä: Makkaratikku?
Poika: Niin. Makkara pannaan noiden kierteiden väliin ja eikun grillaamaan.

Ylläoleva ei ole elävästä elämästä (paitsi tikku itsessään), mut voisi hyvinkin olla. Perinteistä makkaratikkua ei voida tehdä, koska pelätään nuorten vahingoittavan toisiaan moisilla teräaseilla (Weapons of Mass Destruction). Just joo. Lasten suojaaminen on saanut aivan käsittämättömät mittasuhteet. Teräaseita ei kukaan luovuta lapselleen - paitsi kaikkein edesvastuuttomimmat vanhemmat. Nuoriso purkaa paineitaan taidepajalla ja lasten suojaajat kirjoittavat siitä yleisönosastolle. Nahisteluun tulee puuttua heti - nollatoleranssi rulettaa. Seuraavaksi panemme pannaan väkivaltaiset ainekirjoitukset.

Väkivallattomuuden utopia saa ihmiset tekemään mitä ihmeellisimpiä asioita. Ja silti kaikessa kaksinaismoraalissamme emme edes huomaa et suojelemalla yhtäällä avamme ovet selälleen toisaalla. Uutiset, elokuvat, tietokonepelit harvemmin perustuvat "käännä toinenkin poski"-ideologialle. Ei pelaaminen tai televisio kenestäkään tappajaa tee, mut sanoo tutkijat mitä hyvänsä, tiedän omasta miehen kehostani, et pelit tavallaan toimivat paineiden purkutienä, mut jotain jää puuttumaan - tai ehkä mä en vaan osaa. Itse tekemisen ja toisen tekemisen seuraamisessa on melkoinen ero - edellisessä oma mielikuvitus suojaa ja fyysinen tekeminen laukaisee tehokkaasti testohyökkäyksen. Paini on elämää - puukko ja kylkiluut eivät auttamattomasti liity toisiinsa.

Miksi siis fyysinen koskemattomuus ajaa kaiken edelle, mut mielelle saa tehdä liki mitä hyvänsä? Miksi esimerkiksi mainontaminen lapsille on sallittua, mut juomaveden sekaan ei saa laittaa lasten limunjuontihaluja lisääviä kemikaaleja? "Vitun homosta" saa nuhtelun, mut huutelijan huulen halkaissut harvemmin selviää noin helpolla. Utopia on kaunista, mut onko jotain näyttöä siitä, että makkaratikuton maailma on väkivallattomampi?

Kukapa enää antaisi lapselleen puukon käteen - tee poika jouskari.

Vihan kanavointia

He ovat eläimiä keskuudessamme - pahoja jo syntymästään. Näiden syöpäläisten elämä ei ole minkään arvoinen. He tuhoavat kaiken viattoman, aiheuttavat sanoinkuvaamatonta tuskaa ja heitä on kaikkialla - erityisesti pankkimaailman huipulla (John Smith Groupin tutkimus). Osittain voidaan sanoa, että jopa pankkikriisi ja siitä seurannut lama on heidän aikaansaannostaan. Kysymys on tietenkin pedofiileistä.

Kaikkea hyvää vihaa ei kannata hukata - se tulee valjastaa. Jotta näiden eläimien aiheuttama kohu ei ehdi laantua, on tartuttava pikaisiin toimiin - tehtävä lakialoitteita, keskusteltava, mutta ennen kaikkea kokoonnuttava toreilla ja kylien keskustoissa yhteisen asian puolesta. Koska toistemme tunnistaminen on vaikeaa, ehdotan yhteistä asua - valkoinen paita ja farkut. Lisäksi tunnistuksena toimikoon sormilla muodostettu v-kirjain, joka tulee tervehdyksestä "Vitun pedot!!!".

"Vitun pedot, Vitun pedot, Vitun pedot !!!!!!"

Levittäkää keskuudessanne listoja, kuvia ja henkilötietoja. Älkää unohtako, sillä tarkoituksenamme on luoda 1000-vuotinen pedoista vapaa maa. Puhdas ja viaton - valkoinen kuten paitamme. Maa jossa lapset voivat taas leikkiä vapaasti - maa missä heitä ei tarvitse lukita koteihin tietokonepelien ääreen.

"Vitun pedot, Vitun pedot, Vitun pedot !!!!!!"

Tehtävä ei tule olemaan helppo ja vastaan tulee ihmisiä, jotka eivät ole kanssanne samaa mieltä. Nämä kuuluvat kuitenkin salaiseen pedofiilien rinkiin, sillä tässä asiassa ei ole mitään keskitietä - on vain yksi oikea tapa. Pahimpia ovat tietenkin viranomaiset, jotka itse ovat liian syvälle pedofiilien juonessa, jotta tekisivät asioille mitään. Toiset puhuvat ymmärtämisestä - miksi noita eläimiä tulisi ymmärtää? Täytyy olla vähintään yhtä sairas jos edes puhuu ymmärtämisestä. Ja sitä paitsi - eiväthän pedotkaan ymmärtäneet uhrejaan.

"Vitun pedot, Vitun pedot, Vitun pedot !!!!!!"

Oheislukemistoa
http://www.zimbardo.com/zimbardo.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Third_Wave

Keittiöpsykologiaa

Syy-seuraussuhteet ovat aina kiinnostaneet ihmisiä. Jokaiselle luonnon ilmiölle täytyy olla selitys - vaikka sitten Jumalallinen. Myös ihmisen omaan käytökseen ja mielen tuotoksiin täytyy löytää syy - eihän mitään tapahdu ilman syytä. Useimmiten tosin syyn ja seurauksen suhteet ovat niin hankalia, että liki kaikki teoriat toimivat. Parhaiten hyväksytään kuitenkin selitykset, jotka sopivat arkiajatteluun - esim. psykologisten testien piste ilmentää tietenkin minäkuvaa.

Sinänsä ihmisten luokittelu kuuluu elämään ja itseanalyysi on useimmiten hyvinkin tervettä. Esim. analyysejä voi tehdä vaikkapa lukemattomilla persoonallisuustesteillä - tyyliin mikä sarjakuvahahmo olet. Mutta luokissa on eroja - harva kokee epänormaaliutta tai henkistä ahdistusta, vaikka kuuluisikin Touhojen heimoon. Psykologiasta lainatuilla termeillä on taasen varsin toinen teho - sillä jostakin syystä olemme herkkiä uskomaan netissä avautuvan henkilön diagnooseja omasta isästään, vaikka emme tiedä henkilön kertomuksen lisäksi asiasta yhtikäs mitään. Parhaimmillaan se saa muutkin tilittämään omat tarinansa, sillä onhan monilla samanlaisia kokemuksia. Siinä kilpaa mättäessä saattaa totuus vääristyä kerran jos toisenkin, mut rapatessa roiskuu. Pehmeimmillään lyöminen on vain kehotusta terapiaan - kovimmillaan kunniaa loukkaavaa. Kuitenkin lähes aina keittiöfreudilainen lyömäase on paljon tehokkaampi kuin ed. mainittu sarjakuvahahmo - ja juuri lyöminen erottaa hyvän harrastuksen huonosta (pyydän anteeksi nyrkkeilijöiltä).

Myös Hollywood haluaa osallistua diagnoosien tekoon - ko. suunnalta ei liene tullut montaa elokuvaa missä hirmutekoja tekevän kaverin taustaa ei jotenkin valoteta - ja jokaisen murhaajan takana on aina (mustavalkoinen) hakkaava isä. Hollywood rakastaa helppoja selityksiä. Olisi silti liian yksinkertaista syyllistää Hollywoodia ilmiön synnystä - ennemmin se antaa siihen omat mausteensa.

Netti on siis tuonut uuden ulottuvuuden muiden ihmisten analysoimiseen ja analyysien julkaisuun - onhan kätevämpi sohvalta kertoa mikä naapurin vaimossa mättää ja lukea wikipediasta narsistisen luonnehäiriön piirteet kuin raahata itsensä kirjastoon - eli vanhentuneen lukion psykologian kurssin voi nopeasti päivittää vastaamaan tuoreimpia termejä. Juuri vanhentuneista termeistä erottaa "ammattilaisen" amatööreistä - ja muotietoisen fossiileista. On helppo ennustaa, että narsismi tulee pian häviämään suosiossa uusille diagnooseille - vaikeampi on tietää mitä tulee tilalle. Keittiöpsykologit olkaa varuillanne.

Turbodieetti

Koska kaupat ovat täynnä toinen toistaan hienompia keinoja painonpudotukseen, aion minäkin laittaa käteni soppaan. Olemassaolevien painonhallintamenetelmien ongelmina on aika - nopeimmakin lupaavat tuloksia vasta viikkojen päästä ja ihmekeinojen tuloksellisuutta sopii epäillä.

Ensimmäinen vaatimus painonpudotukseen on minusta tieteellinen tutkimus - ja siihen aion nojata. Toinen vaatimus on kansantajuisuus - kalorit, joulet, ATP, klygogeeni etc. ovat termejä joita ilman asian tulee onnistua. Ja kolmas on pysyvyys - mitä hyötyä on muutaman kilon menetyksestä jos neste kertyy takaisin hetkessä ja taas ollaan samassa kierteessä.

Eli asiaan. Idea on yksinkertainen - alaraajojen ja/tai yläraajojen amputointi. Raajojen osuus koko kehon massasta on huomattava (esim. 78 kg painavalla, yläraajat 8 kg, alaraajat 35 kg). Ensimmäinen ehto on siis itsestään selvä ja myös toinen sillä asian luulisi olevan selvä jokaiselle. Pysyvyys - ihmisen raajat eivät kasva takaisin. Toki heikentynyt kyky liikkua ja pienempi lihasmassa pienentävät energiankulutusta, mutta ainakin ilman yläraajoja pikkunaposteltavaa on myös hankala laittaa suuhun. Eikä tässä vielä kaikki - keino on nopea. Painon pudotuksen voi kokea heti leikkauksen jälkeen.

Turbodieetti on toki nimenä virheellinen sillä kyseessä ei ole varsinaisesti ruokavalion muutos - elämäntavan kylläkin. Enää tarvitsee odottaa lopullista kaupallista läpimurtoa, jotta voin laittaa autotilaukseni eteenpäin.

Onnellista painonpudotusta ja keveitä vuosia
t: ttuplai