tiistai 24. marraskuuta 2009

Poikani Kevin

Tulipa luettua. Kirja on jo moneen kirjaan ruodittu, mutta iso osa keskustelusta on kulkenut äidinrakkauden ja pahuuden välimaastossa - boring. Kevin rakasti äitiään ja äiti Keviniä. Piste.

Kirja kertoo Mr. Amerikan - isä, joka on hajuton optimisti, tyylitön ja mauton kuin keskiluokkainen Amerikkalainen - ja hänen vaimonsa Ms. Europan - historiallinen, kriittinen, ironinen, mut niin saamaton - kasvattamasta pojasta Kevinistä. Ms. Europa ruotii Amerikkaa edestä ja takaa - katsoo sitä omasta moraalisesta korkeudestaan, tekemättä mitään. Ms. E on kulinaristi, sofistikoitunut - ja A on isolla citymaasturilla ajeleva hampurilaisten syöjä. Silti E rakastaa A:ta ja A:kin on varsin tyytyväinen oloonsa E:n kanssa. Tähän onneen syntyy Kevin - ja siinä sitä on pojan kiva kasvaa. No kevin on fiksu ja näkee et homma kusee. Oikeesti - ketä motivoi tyhjänpäiväinen elämä tyhjänpäiväisessä yhteiskunnassa. Kevin kusettaa Amerikkaa - näyttelee kuuliaista ja hyvää poikaa - eikä A huomaa missään mitään vikaa. E taas näkee pahaa kaikkialla - yrittää saada Amerikan silmät avautumaan, mutta turhaan.

Siispä lopulta Kevin ottaa ohjat käsiin - ampuu Amerikan ja viattoman siskonsa (sellanen olis pantu halki poikki ja pinoon kuitenkin). Sivussa kaatuu pari sivullista, mutta lopussa kiitos seisoo. Europa pääsee kuin pääseekin pois tylsyydestä ja Kevin voi olla tyytyväinen. Kevinin ratkaisu ei ole normatiivisesti oikein, mutta varsin ymmärrettävä - muutenkin kuin äänestämällä voi vaikuttaa. Kirjassa ampuminen on se torstai, mut se voisi olla myös se 11.9.

Ampumisen jälkeen Europa miettii mistä kaikki johtuu - Amerikka ei edes silloin, koska on kuollut. Onko Kevin paha - ei. Teko sinänsä voi sitä hyvinkin olla, mutta Kevin on ennemmin turhautunut. Liian älykäs ymmärtämään, että jotain on tehtävä - liian voimaton ja tyhmä tietämään mitä.

Teko voisi olla hyväksyttävämpi jos Kevin olisi pukeutunut paremmin. "Just Do It - so did Kevin".

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Minä suojelen sinua kaikelta

Isänpäivän kunniaksi marmatan taas lasten suojelusta. Kuulimma jälleen tarinan elävästä elämästä. Eräs lastenkasvatuksen asiantuntija kehotti vanhempia varomaan uimahalleja - tai tarkemmin päästämästä teini-ikäisiä nuoria yksin uiskentelemaan sillä vaara vaanii. Ja ei - kyse ei ole hukkumisesta vaan tietenkin lapsi tirkistelevistä pahoista sedistä. Muista aina uiskennellessa, montaa vaaraa ompii eessä.

Terve varovaisuus elämässä on varmasti hyvästä. Tietä ylittäessä on hyvä katsoa tuleeko autoja. Silti ylenmääräinen hysteria on vaarallisempaa kuin asia jolta yritämme lapsia suojella. Kuka siis suojelisi meitä keltaiselta lehdistöltä, turhanpäiväisiltä uutisilta ja pelottelulta? Ei kukaan, sillä pelko myy. Turvallisuus voidaan ostaa ovikameroilla, kypärillä tai kulutustavaroilla. Jatkuva tyytymättömyys ja pelko toimivat kuin itsekseen, eikä tarpeita edes tarvitse luoda - pelko on se tarve. No pelolla on myös toinen puoli - viha. Ja kumpi lapsista oikeasti selviää namusetien kynsistä - pelokas vai uhmakas.

Asiaan liittyy mielenkiintoinen tutkimus, jossa muutos omassa elämässä saa aikaan muutoksen maailmassa. Eli lasten saaminen saa maailman näyttämään uhkaavammalta. Tilannetta ei varmasti helpota median luoma kuva maailmasta. Jos siis suojellaan niin suojellaan edes oikeilta asioilta - suojellaan pelolta.

Nim. rokotejonossa tapan kenet hyvänsä

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Tikusta asiaa

Yläasteikäinen poika saapuu kotiin koulusta ja esittelee ylpeänä isälleen teknisen työtään.

Isä: Hieno - mutta mikä ihme toi spiraali on?
Poika: Se on makkaratikku
Isä: Makkaratikku?
Poika: Niin. Makkara pannaan noiden kierteiden väliin ja eikun grillaamaan.

Ylläoleva ei ole elävästä elämästä (paitsi tikku itsessään), mut voisi hyvinkin olla. Perinteistä makkaratikkua ei voida tehdä, koska pelätään nuorten vahingoittavan toisiaan moisilla teräaseilla (Weapons of Mass Destruction). Just joo. Lasten suojaaminen on saanut aivan käsittämättömät mittasuhteet. Teräaseita ei kukaan luovuta lapselleen - paitsi kaikkein edesvastuuttomimmat vanhemmat. Nuoriso purkaa paineitaan taidepajalla ja lasten suojaajat kirjoittavat siitä yleisönosastolle. Nahisteluun tulee puuttua heti - nollatoleranssi rulettaa. Seuraavaksi panemme pannaan väkivaltaiset ainekirjoitukset.

Väkivallattomuuden utopia saa ihmiset tekemään mitä ihmeellisimpiä asioita. Ja silti kaikessa kaksinaismoraalissamme emme edes huomaa et suojelemalla yhtäällä avamme ovet selälleen toisaalla. Uutiset, elokuvat, tietokonepelit harvemmin perustuvat "käännä toinenkin poski"-ideologialle. Ei pelaaminen tai televisio kenestäkään tappajaa tee, mut sanoo tutkijat mitä hyvänsä, tiedän omasta miehen kehostani, et pelit tavallaan toimivat paineiden purkutienä, mut jotain jää puuttumaan - tai ehkä mä en vaan osaa. Itse tekemisen ja toisen tekemisen seuraamisessa on melkoinen ero - edellisessä oma mielikuvitus suojaa ja fyysinen tekeminen laukaisee tehokkaasti testohyökkäyksen. Paini on elämää - puukko ja kylkiluut eivät auttamattomasti liity toisiinsa.

Miksi siis fyysinen koskemattomuus ajaa kaiken edelle, mut mielelle saa tehdä liki mitä hyvänsä? Miksi esimerkiksi mainontaminen lapsille on sallittua, mut juomaveden sekaan ei saa laittaa lasten limunjuontihaluja lisääviä kemikaaleja? "Vitun homosta" saa nuhtelun, mut huutelijan huulen halkaissut harvemmin selviää noin helpolla. Utopia on kaunista, mut onko jotain näyttöä siitä, että makkaratikuton maailma on väkivallattomampi?

Kukapa enää antaisi lapselleen puukon käteen - tee poika jouskari.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Vihan kanavointia

He ovat eläimiä keskuudessamme - pahoja jo syntymästään. Näiden syöpäläisten elämä ei ole minkään arvoinen. He tuhoavat kaiken viattoman, aiheuttavat sanoinkuvaamatonta tuskaa ja heitä on kaikkialla - erityisesti pankkimaailman huipulla (John Smith Groupin tutkimus). Osittain voidaan sanoa, että jopa pankkikriisi ja siitä seurannut lama on heidän aikaansaannostaan. Kysymys on tietenkin pedofiileistä.

Kaikkea hyvää vihaa ei kannata hukata - se tulee valjastaa. Jotta näiden eläimien aiheuttama kohu ei ehdi laantua, on tartuttava pikaisiin toimiin - tehtävä lakialoitteita, keskusteltava, mutta ennen kaikkea kokoonnuttava toreilla ja kylien keskustoissa yhteisen asian puolesta. Koska toistemme tunnistaminen on vaikeaa, ehdotan yhteistä asua - valkoinen paita ja farkut. Lisäksi tunnistuksena toimikoon sormilla muodostettu v-kirjain, joka tulee tervehdyksestä "Vitun pedot!!!".

"Vitun pedot, Vitun pedot, Vitun pedot !!!!!!"

Levittäkää keskuudessanne listoja, kuvia ja henkilötietoja. Älkää unohtako, sillä tarkoituksenamme on luoda 1000-vuotinen pedoista vapaa maa. Puhdas ja viaton - valkoinen kuten paitamme. Maa jossa lapset voivat taas leikkiä vapaasti - maa missä heitä ei tarvitse lukita koteihin tietokonepelien ääreen.

"Vitun pedot, Vitun pedot, Vitun pedot !!!!!!"

Tehtävä ei tule olemaan helppo ja vastaan tulee ihmisiä, jotka eivät ole kanssanne samaa mieltä. Nämä kuuluvat kuitenkin salaiseen pedofiilien rinkiin, sillä tässä asiassa ei ole mitään keskitietä - on vain yksi oikea tapa. Pahimpia ovat tietenkin viranomaiset, jotka itse ovat liian syvälle pedofiilien juonessa, jotta tekisivät asioille mitään. Toiset puhuvat ymmärtämisestä - miksi noita eläimiä tulisi ymmärtää? Täytyy olla vähintään yhtä sairas jos edes puhuu ymmärtämisestä. Ja sitä paitsi - eiväthän pedotkaan ymmärtäneet uhrejaan.

"Vitun pedot, Vitun pedot, Vitun pedot !!!!!!"

Oheislukemistoa
http://www.zimbardo.com/zimbardo.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Third_Wave