Riverdance

Irlanti puhuttaa ja kuohuttaa.

Yli kaksi vuosikymmentä olemme tehneet kaikkemme, jotta homma karkaisi käsistä ja kun se vihdoinkin niin tekee, olemme ihmeissämme. Vapaa markkinatalous tuntuu yllättävän meidät - aivan kuten talven ensimmäiset lumet. No auton ollessa metsässä katollaan on ensin parempi miettiä kuinka pääsee romusta ulos.

J. Katainen (JK) vaatima tiukka linja näyttää hyvältä - täytyyhän joku saada törttöilystä maksumieheksi - ja mieluummin joku muu. Tiukka linja on myös suomalaisen veronmaksajan mieleen - ilmainen raha sotii oikeudenmukaisuutta vastaan.

Eli tukea kannattaa antaa ehdoitta:
a) jos se hyödyttää itseä (tuleva vastapalvelus).
b) kohde on riittävän syytön tilaansa (altruismi).

Onko näillä oletuksilla JK rationaalinen - on jos vaalit ovat riittävän lähellä. Mikäli seuraaviin vaaleihin olisi enempi aikaa, eivät äänestäjät ole se joukko jonka mietteet JK:ta eniten painavat. Silloin parempana vaihtoehtona olisi ehdottomasti voimakkaampi tuki järjestelmälle - koskaan ei voi tietää milloin itse on samassa jamassa. Yksilöhegemoniassa taasen syyttömiä ovat vain lapset, hullut ja järjestelmä.

Kyse on siis näytelmästä, jossa rooli valitaan yleisön mukaan. Eikä näyttelijän sovi miettiä, onko koko teatteri tulessa tai ohjaaja päättömästi horjuva juoppo. Eli valitsemalla lähtöoletukset "oikein" voidaan mikä tahansa muuttaa rationaaliseksi - ainakin lähtöoletuksista eteenpäin. Mut onko kaikessa kysymys vain turhanpäiväisestä mätien omenien metsästyksestä - yhtä turhasta kuin Irakilaisten vankien kiduttamiskohussa. Sillä jos ihmisille antaa riittävästi vapautta ja valtaa, tulee joku aina kokeilemaan sen rajoja.

Lopulta jäljelle jää vain ihmetys - miksi kommunismi varmistui huonoksi, kun N-liitto kaatui, mutta vapaa markkinatalous voi kompuroida uudestaan ja uudestaan eikä mikään horjuta uskoa?

Halu opettaa

Psykologian tittelin omaava Zimbardo kirjoitti eräässä artikkelissa, että ihmisellä on kolme perustarvetta - halu kuulua joukkoon, halu tietää ja halu saada arvostusta. En väitä vastaan. En tiedä onko näiden seurauksena - vai omana tarpeenaan - myös halu opettaa. Oikeastaan liki jokainen blogikirjoitus tai ihmisten välinen kommunikointi ilmentää ko. tarvetta. Harvoin kerromme asioita ilman, että haluaisimme toisten jollakin lailla niistä oppivan - on se sitten oppia opettajasta itsestään tai elämästä yleensä - myös puhuessamme vain itsellemme. Muutenhan kyse on varsin tyhjästä puheesta - siis puheesta vain puheen itsensä vuoksi - vaikka onhan se oma äänikin kiva. (varaan itselleni oikeuden määritellä puheen laajemmassa merkityksessä eli kattaen myös kirjoittamisen etc.)

Ei halussa sinänsä mitään vikaa ole - onhan opettaminen tärkeää, eikä halutonta opettajaa ole kiva kuunnella. Parhaimmillaan opettaja välittää oppilaistaan ja kokee opettamisen tärkeäksi. Eli mikä taas vaivaa? Se hetki jolloin halu opettaa muuttuu haluksi antaa opetus. Jälkimmäisessä oppilas ei ole kovinkaan halukas oppimaan, mutta opettaja ei sitä näe - eikä edes halua. Eli oppivelvollisuus jatkuu toistaiseksi - kunnes oppi on mennyt perille - jos silloinkaan.

Halu antaa opetus näkyy hienoimmillaan liikenteessä, kun lainkuuliainen tieliikennekasvattaja pyrkii muille liikkujille näyttämään kuinka sitä autoa tulee ajaa. Tälle opetukselle paras paikka on moottoritie. Uskoa täytyy taasen opettaa sivistymättömille barbaareille ja demokratiaa rättipäille yms. Eikä ilmiöltä säästy parisuhteessakaan - kyllä minä opetan sinua olemaan katsomatta muita naisia.

Mistä tämä tarpeen vääristynyt muoto saa energiansa? Mielettömästä uskosta omaan oikeaan ja pelosta muiden oikeaan. Eihän kukaan anna väärää opetusta ja väärä pitää korjata. Oikeastaan kysehän on muiden parhaasta, sillä näin väärälle annetaan mahdollisuus kuulua joukkoon eli kääntyä totuuden puolelle. Ja tässä työssä kaikki keinot ovat sallittuja, eikä opettajan päätä käännä oikeuslaitos tai edessä killuva köysi, sillä totuuden Jumala antaa lopullisen tuomion. Eli kyseinen halu ei selkeästi palvele perustarpeita, sillä arvostus, joukkoon kuuluminen ja tieto jäävät kaikki saavuttamatta jos halu antaa opetus vie voiton.

Oikean asian puolesta. Aina ja ikuisesti.
ttuplai