Irlanti puhuttaa ja kuohuttaa.
Yli kaksi vuosikymmentä olemme tehneet kaikkemme, jotta homma karkaisi käsistä ja kun se vihdoinkin niin tekee, olemme ihmeissämme. Vapaa markkinatalous tuntuu yllättävän meidät - aivan kuten talven ensimmäiset lumet. No auton ollessa metsässä katollaan on ensin parempi miettiä kuinka pääsee romusta ulos.
J. Katainen (JK) vaatima tiukka linja näyttää hyvältä - täytyyhän joku saada törttöilystä maksumieheksi - ja mieluummin joku muu. Tiukka linja on myös suomalaisen veronmaksajan mieleen - ilmainen raha sotii oikeudenmukaisuutta vastaan.
Eli tukea kannattaa antaa ehdoitta:
a) jos se hyödyttää itseä (tuleva vastapalvelus).
b) kohde on riittävän syytön tilaansa (altruismi).
Onko näillä oletuksilla JK rationaalinen - on jos vaalit ovat riittävän lähellä. Mikäli seuraaviin vaaleihin olisi enempi aikaa, eivät äänestäjät ole se joukko jonka mietteet JK:ta eniten painavat. Silloin parempana vaihtoehtona olisi ehdottomasti voimakkaampi tuki järjestelmälle - koskaan ei voi tietää milloin itse on samassa jamassa. Yksilöhegemoniassa taasen syyttömiä ovat vain lapset, hullut ja järjestelmä.
Kyse on siis näytelmästä, jossa rooli valitaan yleisön mukaan. Eikä näyttelijän sovi miettiä, onko koko teatteri tulessa tai ohjaaja päättömästi horjuva juoppo. Eli valitsemalla lähtöoletukset "oikein" voidaan mikä tahansa muuttaa rationaaliseksi - ainakin lähtöoletuksista eteenpäin. Mut onko kaikessa kysymys vain turhanpäiväisestä mätien omenien metsästyksestä - yhtä turhasta kuin Irakilaisten vankien kiduttamiskohussa. Sillä jos ihmisille antaa riittävästi vapautta ja valtaa, tulee joku aina kokeilemaan sen rajoja.
Lopulta jäljelle jää vain ihmetys - miksi kommunismi varmistui huonoksi, kun N-liitto kaatui, mutta vapaa markkinatalous voi kompuroida uudestaan ja uudestaan eikä mikään horjuta uskoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti